Kesähoitajana kodissa - perheen tapoihin tutustumista ja joustoa kummankin osapuolen suunnalta

Olin hoitajana espoolaisen perheen kodissa noin kuukauden ajan muutama kesä sitten. Perheessä oli kaksi ala-asteikäistä lasta, ja vanhempien kesäloma oli suunniteltu alkavaksi vasta heinäkuun puolivälissä.

Löysin perheen lehti-ilmoituksen välityksellä. Itse opiskelin tuohon aikaan ulkomailla mutta olin tulossa kesäksi Suomeen ja tarvitsin kesätyöpaikan. Päätin ulkomailta käsin laittaa Länsiväylään ilmoituksen, johon sainkin muutaman vastauksen. Kyseinen perhe valikoitui sijainnin ja hoitoajan perusteella. Sopimukset hoituivat vanhempien kanssa muutaman sähköpostin välityksellä ja taisi siinä yksi puhelinsoittokin olla.

Kokemus oli kummallekin ensimmäinen, joten puhuimme kaikki pienemmätkin asiat läpi. Koska olin vieraiden ihmisten kodissa, oli mielestäni tärkeää tietää, kuinka asiat heillä yleensä tehdään. Jokaisen perheen tavat ovat erilaisia ja pienistäkin asioista voi pidemmän päälle ärsyyntyä (kuinka lakanat viikataan, lasten on annettu syödä liikaa karkkia tai pelata liikaa "pleikkaria", radioon on jätetty väärä kanava tms.), ellei niistä voida puhua ja tarvittaessa joustaa. Talossa talon tapaan on hyvä neuvo mutta vanhemmat eivät saa olettaa nuoren hoitajan aavistavan tapoja etukäteen. Ristiriitojen välttämiseksi toivoisin itse vanhemmilta avoimuutta, suoria pyyntöjä ja yksityiskohtaisia ohjeita, tärkeistä asioista vaikka paperilla. Nuori hoitaja ei myöskään varmuudella tiedä, minkä verran hänen on lupa esim. lukea omaa kirjaa työpäivän aikana.

Hoitajana kodissa tutustuu sekä hoitaja lapsiin että lapset hoitajaan paremmin kuin esim. päiväkodissa. Mikäli toimeen tullaan hyvin, on se ihanteellinen tilanne ottaa lapsen persoonalliset tarpeet huomioon. Näin läheisen intensiivinen hoitomuoto voi myös olla ahdistava, jos elämäntyylit poikkeavat paljon ja toisen on joustettava kohtuuttomasti tai jos jostain muusta syystä eivät henkilökemiat pelaa.

Päiväni alkoi yleensä kahdeksan aikaan, jolloin lapset yleensä olivat aamupalalla ja isä lähdössä töihin. Valmistin lounaksi vanhempien etukäteen suunnittelemaa ruokaa, jota sitten söin lasten kanssa yhdessä. Ruuanlaiton lisäksi pidin huolta yleisestä talon siisteydestä, käytin tiski- ja pyykkikonetta tarvittaessa sekä kerran viikossa tein perusteellisemman siivouksen ja lakanoiden vaihdon. Silloin tällöin tein myös pieniä extrahommia kuten kävin kaupassa, kastelin nurmikon, valmistin perheelle päivällisen ja pesin lattiat. Äiti palasi töistä yleensä aikaisemmin, joten työpäiväni päättyi usein siinä kolmen jälkeen.

Koska lapset olivat jo kouluiässä ja hoitopaikka oli tutussa ympäristössä, ei varsinainen lastenhoito ollut raskasta. Lapset viihtyivät hyvin omien kavereidensa seurassa ja tulivat sovittuun aikaan syömään. Olin kuitenkin usein lasten leikeissä mukana, he esittelivät minulle lähimetsää, teimme pieniä retkiä, askartelimme, tutkiskelimme kesäluontoa ja luimme paljon. Koska perheen toinen auto oli käytössämme, kävimme myös muutaman kerran rannalla ja muilla retkillä, jotka usein olivat niin hauskoja, että palasimme kotiin vasta paljon vanhempien jälkeen. Kun kaikki hommat oli tehty ja lapset leikeissään, saattoi aika joskus käydä pitkäksi. Onneksi perheen kirjahyllystä löytyi hyvää kirjallisuutta ja aurinko paistoi puutarhassa.

Sekä minä hoitajana että hoitolasteni vanhemmat olimme molemmat tyytyväisiä järjestelyyn. Kuulin vanhemmilta, että lapsetkin olivat nauttineet tuosta kesäkuusta suuresti, vaikka tiesinhän minä sen jo itsekin... Lasten iloiset ilmeet ja naurunkiljahdukset paljastavat kaiken!